Hyvinvointi säästöjen armoilla

Lasketaanko opetuksen tulos lyhytnäköisinä säästöinä vai pitkävaikutteisena laatuna? Eikö oppimistulosten pitäisi ohjata opetuksensuunnittelua?

Opettaja-lehdessä 42–43/18.10. esitettiin huolenaihe laadukkaan opetuksen turvaamisesta koulutuksen keskit-tyessä. Opetusta keskitetään ruuhka-Suomen suuriin yhdistettyihin oppilaitoksiin, joissa tilat ja henkilöstö eivät riitä, ”tulosta” tehdään vippaskonstein suurentamalla opetusryhmiä ja siirtämällä opiskelijat työelämään ilman opetus- ta ja ohjausta.

Huoli on yhteinen koko opetusalalla. Siirryttäessä pienemmistä yksiköistä suurempiin ja maaseudulta asutuskeskuksiin oppimistulokset heikkenevät monenlaista kallista tukitoimista huolimatta ja nuorten syrjäytyminen lisääntyy. Miksi opiskelijat eivät voi siirtyä ruuhka-Suo- mesta maaseudulle, jossa opetus on laadukkaampaa ja opiskelijoiden valmistuminen on paremmin turvattu kuin pääkaupunkiseudulla?

Myös Helsingin Sanomissa (mielipide 13.10.) raaseporilaiset mallikoulujen kasvattajat ovat huolestuneita koulujen yhdistämisen kyseen- alaisista ”säästöistä”. Koululaisten hyvinvointi on säästötoimien armoilla. Entä mikä on peruskoulussa tehtyjen leikkausten vaikutus koulutustakuuseen suurissa yhdistetyissä oppilaitoksissa?

Koulutustakuu toteutuu hyvin opiskelijoille, jotka ovat olleet tehostetun tuen piirissä jo peruskoulussa. Heidän opintopolkunsa ja tukitarpeensa ovat usein asiantuntijoiden valmiiksi suunnittelemia.

Väliinputoajia ovat peruskoulun armoviitosilla läpäisseet. Useimmat eivät tiedä, mitä heistä tulee isona. Motivaation lisäksi puuttuvat koulunkäynnin perusvalmiudet. Varsinkin hiljainen lapsi jää vaikeuksineen huomaamatta. Vasta ammattikoulun lukiseulassa saattavat selvitä oppimisen vaikeudet. Tähän voivat kietoutua esimerkiksi kuulon tai näön sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat.
Suuria koulutusklustereita muodostettaessa päätöksenteko on siirtynyt ruohonjuuritasolta päälliköille, joita puuttuu kontakti opetukseen. Näille opetuksen realiteetit ja opiskelijan arki ovat vieraita ja byrokratiasta on tullut opetus- tehtävää tärkeämpää.

Vaikka amikseen pääsy on entistä hel- pompaa, myös eroamisesta on tehty rutiinia. Helsingissä pitää erota voidakseen vaihtaa vaikkapa saman oppilaitoksen toiselle opintoalalle. Pääkaupunkiseudulla suuri ongelma on, että huomattava osa nuorista ei edelleenkään hae ammatilliseen koulutukseen.
Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset estävät monilta maaseudulta tulleilta opiskelupaikan vastaanottamisen. Säästöjen näkökulmasta onkin erikoista tuoda koulutusta entistä suurempiin opetusryhmiin, joissa opiskelu tulee yhteiskun- nalle kalliimmaksi, kun puolet opiskelijoista jää valmistumatta määräajassa. Eikö opetusta pitäisi keskittää sinne, missä tuloksia tehdään, kuten kyläkouluihin tai mallikkaisiin ammattikouluihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin ruuhka-Suomen ulkopuolelle?

Opetushallituksen ammattikoulutuksen johtaja Pasi Kankare ilmaisi alkuvuodesta blogis- saan epäilynsä koulutustakuun toteutumisesta pääkaupunkiseudulla. Mikähän nyt on tilanne, toteutuuko takuu?

Opettaja 44/2013

Järjestämissuunnitelmasta tutkinnon arviointiin

Jokaisen tukinnon järjestämissuunnitelma on yksilöllinen ja oppilaitoskohtainen. Opetushallituksella on omat yleisohjeensa, mutta kullakin alalla on omat vaatimuksensa. Viime aikoina on yritetty kehitellä yleisiä ja yhteisiä sähköisiä arviointiesityslomakkeita, jotka sopisivat kaikille aloille. Jotta siihen päästäisiin, pitää lomakkeissa olla riittävästi väljyyttä, jotta eri alojen vaatimukset tulee huomioitua.

Tärkeintä on se, kuinka lomakkeet täytetään. Vaikka olisi kuinka hyvät lomakkeet, ne voidaan täyttää monella eri tavalla. Eräs oppilaitos halusi täydentää tukintovalikoimaansa, mutta lopulta se kaatui lomakkeistoon. Tutkintojen täydentäminen olisi vaatinut uusien lomakkeiden suunnittelun, johon tällä oppilaitoksella ei riittänyt voimavaroja.

Koko henkilökohtaistamissuunnitelmaa ei arviointiesityksessä tarvita. Tutkinnon suorittamisen kannalta tärkeää on se mikä liittyy ammatilliseen kehittymiseen (cv:ssäkin mainitaan vain tulevan tehtävän kannalta oleellisin). Sähköisessä lomakkeessa on se hyvä puoli, ettei tarvitse toistaa kaikkea, vaan liitetään arviointiesitykseen vain tarpeellinen, kuten kuvaus lähtötasosta ja suunniteltu polku ammattitaidon päivittämiseksi tutkintoa varten.

Tukintovaatimukset tulevat tietenkin tukinnon perusteista. Arvioijat vertaavat valmista suoritusta tukinnon perusteisiin. Tutkinnon perusteita ei tarvitse toistaa arvioinnissa, vaan referoida suoritusta niissä mainittuihiin arvioinnin kohteisiin kuinka työ on todellisuudessa sujunut. Tutkintovaatimukset eivät tietenkään voi olla tehtäväksiantona tai kuvauksena tukintosuorituksesta. 

Perustukintoja suoritetaan yhä enemmän todellisissa työelämän tilanteissa. Suoritus voi olla simuloitukin, mutta tehtäväksianto ei voi olla mikään koe tai testi, vaan sen täytyy olla asiakastyö työelämän mallin mukaan. Tämä tarkoittaa, että opiskelijoille annetaan mahdollisimman todellinen projekti toteutettavaksi. Ihanteellista olisi, tutkintotehtävänä olisi asiakastyö. Arvioinnissa tutkintosuoritus kuvaillaan, miten työ tutkinnon perusteiden mukaan todellisuudessa sujui.  Sitten arvioidaan arvioidaan lopputulosta työelämän (asiakkaan) vaatimusten mukaisesti. Ja tehdään vielä itsearviointi.

Arvioija roolissa

Voiko yksi arvioija toimia kahdessa roolissa eri tutkintotilaisuuksissa? Meillä on uusia arvioijia tulossa, jotka ansioluettelonsa perusteella voivat toimia sekä työntekijän että työnantajan roolissa. Tutkintotilaisuuksia järjestetään useampia eli saman henkilön rooli voisi vaihtua tutkintotilaisuudesta toiseen. Voinko siis merkitä esitykseen saman nimen kahden eri roolin alle?

1. Arvioija voi edustaa vain yhtä osapuolta

2. Jos arvioija on jo hyväksytty, ei häntä tarvitse hyväksyttää uudestaan ellei taho, jota hän edustaa muutu.

3. Kouluttaja, koulutuksen suunnittelija ja tutkintovastaava voivat olla jäävejä toimimaan arvioijina*.

4. Parempi, että arvioijia on varalla riittävästi, jottei tule pulaa jäävittömistä arvioijista.

*) Jääviys on laajan tulkinnan mukaan subjektiivinen kokemus. Jopa epäilys jääviydestä voi merkitä esteellisyyttä. Kouluttaja, koulutuksen suunnittelija ja tutkintovastaava ovat jäävejä toimimaan arvioijina esimerkiksi siinä tapauksessa, että ovat osallistuneet tutkinnon suorittajan koulutukseen arvioitavan tukinnon suorituksen osalta.

Keskustelua arviointiesityksistä

Jotkut yhteistyökumppanit ovat arvelleet, että tutkintotoimikunta haluaa mahdollisimman paljon erilaisia lomakkeita. Jokaisella oppilaitoksella on omat lomaketarpeensa, mutta tutkintotoimikuntaa ei kiinnosta lomakkeet lomakkeiden takia. Näyttää siltä, että joissakin oppilaitoksissa täytetään lomakkeita miettimättä sen enempää niiden funktiota. Informaatiota kerätään, mutta mihin?

Tutkintotoimikunta tarvitsee vain tutkintosuoritusten arvioimisen kannalta välttämättömät lomakkeet – ei lomakkeita lomakkeiden vuoksi. Tutkinnon osien arviointiin riittää yksi tiivis henkilökohtaistettu arviointiesityslomake. Tutkinnon koontiin tarvitan toinen lomake, jossa voi olla koottuna myös muut samaan aikaan tukintoa suorittavat.

Millainen on hyvä arviointiesitys? Lomakkeet, jotka on laadittu täytettäväksi tukintotilaisuudessa välittävät usein vain numeroita tai hirarkista sterotyyppistä informaatiota ilman konkretiaa. Todellinen tilanne välittyy näistä varsin puutteellisesti. Tutkintotoimikunnalle, joka ei ole näkemässä tilannetta tämä kertoo tutkinnon suorittajan ammattitaidosta ja itse tukintosuorituksesta varsin vähän. Arvionnin kannalta tämä jää vain abstraktiksi informaatioksi ja numeroluetteloksi, joka voidaan liimata mihin tahansa suoritukseen ilman että konkreettista tietoa itse tutkintotilanteesta välittyy. Konkretia oikeaan työtehtävään puuttuu.

Hyvä arviointiesitys on aidosti henkilökohtainen

Seuraavassa esitellään vielä asiat, jotka tulee arviointiesityksestä näkyä:

1) Esitellään tukintoon hakeutumisen henkilökohtaistaminen yksilöllisesti perustellen.

2) Esitellään lyhyesti suunnitelma miten tutkinto on sovittu suoritettavaksi. Erityisiä tukitoimia ei toki kaikki tarvitse, mutta kaikki tutkintosuoritukset suunnitellan lähtien yksilön elämänsä aikana hankkimasta henkilöhohtaisesta osaamisesta. Kaikkien meidän polku on yksilöllinen ja henkilökohtainen. Ei edes identtisillä kaksosilla ole samanlaista polkua ;) Kaikkiin tukinnon suorittajiin sovelletaan siis henkilökohtaistamista (mahdollisine sovittuine tukitoimineen). Henkilökohtaistaminehan voi tarkoittaa myös sitä, että ammattitaito on hankittu tai hankitaan koulutuksen sijasta työelämässä. On toimittu asetusten vastaisesti, jos sanotaan, "ei tarvitse henkilökohtaistamista". Kaikki tarvisemme sitä halusimme sitä tai emme ;)

Arviointiesitys tehdään tukinnonosittain

3) Kuvaillaan selkeästi tutkinnon osan suorittaminen. Kerrotaan mistä suoritteista tukinnon osa koostuu. Arviointiesityksessä on yksilöitävä ja kuviltava lyhyesti myös itse tuotanto, ja työprosessit joista tutkintosuoritus koostuu. Mikä on se tuotantoprojekti ja tuotannon osa jossa tutkinto suoritetaan ja yksilöity työsuoritus, jota arviointi koskee. 

4) Tutkinnon suorittajan itsearviointi ja palaute on tukintotoimikunnalle erittäin tärkeä (Myös omaa toimintaa kehittävälle tukinnonjärjestäjälle)

Arviointipöytäkirja arviointiesityksenä

Tiivis, selkeä arviointipöytäkirja toimii myös arviointiesityksenä. Erillistä arviointiesitystä ei tarvita. Jokaisesta tutkinnon osasta laaditaan siis arviointiesitys, jossa näkyy koko prosessi 1- 4. Tähän riittää siis yksi lomake, joka sisältää myös arviointiesityksen.

Arviointien yhteenvetoa käytetään tukinnon kokoamiseen 

Arviointien yhteenveto on lomake, jossa on koottu yhteen valmis tutkinto erillisistä tutkinnon osista. Samalla lomakkella voi olla useampia samaan aikaan tukinnon tai tukinnon osan suorittavia. Koontilomake selkeyttää koko tutkinnon koontia. Tutkinnon osathan saattaa koostua eri aikoihin suoritetuista osista, joita voidaan hyväksilukea tai ottaa myös rinnakkaisaloilta.

Arviointiesitys ja liitteet

Millainen on selkeä arviointiesitys?

Selkeä arviointiesitys on tiivis mutta kertoo olennaisen
1) Tutkintoon hakeutumisen henkilökohtaistaminen. Mitä tutkinnon suorittaja on tehnyt ennen tukintoon hakeutumista. Miksi ja mitä lisäkoulutusta on tutkinnon suorittajalle mahdollisesti tarjottu. Millä perusteella hänet on osoitettu suorittamaan tutkintoa.

2) Suunnitelma tutkinnon suorittamiseksi ja mahdolliset tukitoimet ja henkilökohtaistaminen itse tutkintotilanteessa.

3) Tutkintotoimikunnan jäsenet eivät ole ajatuksen lukijoita. Pelkkä suorituksen arvosana ei kerro mitään siitä mitä tutkintosuorituksessa on itseasiassa tapahtunut ja miten on toimittu. Selkeästi laaditussa tutkintosuorituskertomuksessa tutkintotapahtuma esitellään loogisen työprosessin mukaisessa järjestyksessä. Kuvaillaan kuinka tutkinnon suorittaja selviytyi työn eri vaiheista. Miten hän toimi ja suoriutui. Mikä on työn laatu ja lopputulos. Missä asioissa hän tarvisi apua. Miten työtä voisi edelleen kehittää. Missä asioissa tutkinnon suorittaja toimi tyydyttävästi ja missä asioissa erinomaisesti. Arviointi täytyy aina perustella - myös hylätty suoritus. Miksi meni mönkään. Miksi ja miten perustellaan suorius oli se sitten tyydyttävä, hyvä, tai erinomainen. Hyvä arviointilomake toimii samalla myös palautteena tutkinnon suorittajalle.

4) Tarvitaan myös tutkinnon suorittajan itsearviointi.

Mitä liitteitä tarvitaan tutkintojen arvioinnissa?

Tavallinen liite av-tutkinnossa on portfolio. Idea tutkintoporfoliosta on, että kukin tutkinnon suorittaja tekee itse oman arviontiin liittyvän työportfolionsa. Se ei ole kokoelma koulutehtäviä, vaan sisältää tutkinnon arvioinnissa käytettyjä työtehtäviin liittyviä työnäytteitä ja arvioinnissa käytetyt dokumentit, jolloin kaikki arvionnissa käytetty materiaali löytyy samasta paikasta. Tarkoitus on, että tarpeen vaatiessa tutkintotoimikunta voi portfolion avulla palata tutkinnon arviointitilanteeseen. Mallikas portfolio voi jo sinänsä olla osoitus saavutetusta ammattitaidosta.

Mihin tarvitaan arviointiesityksessä henkilötunnusta?

Henkilötunnusta tarvitaan identifioimaan tutkinnnon suorittaja virallisessa kolmen arvioijan allekirjoittamassa arviointiesityksessä. Tämä on tärkein asiakirja, joka myös arkistoidaan ikuisiksi ajoiksi. Sen perusteella kirjoitetaan todistukset.

Kysymyksiä tutkintotoimikunnalle

Kuinka tiivis yhteistyö alan tutkintotoimikunnan jäsenillä on?

Liittyy kokouksiin. Varsin tiivistä. Otamme yhteyksiä mikäli tarvetta myös säännöllisten kokousten ulkopuolella. Järjestämme ylimääräisiä kokouksia tarpeen vaatiessa sähköisesti. Osallistumme aktiivisesti myös tutkintojen kehittämiseen. Olemme järjestäneet arviointikäyntejä ja auditointia. Lisäksi pidämme kokouksia eri oppilaitoksissa ja yrityksissä tutustuaksemme samalla paikallisiin olosuhteisiin ja toimijoihin. Olemme kuulemma ainoa tutkintotoimikunta, jolla on omat nettisivut ja blogi.

Kuinka hyvin olette perillä tutkintotilaisuuksia järjestävien tahojen käyttämistä arviointikriteereistä? Noudatetaanko niissä mielestänne tutkinnon perusteisiin määriteltyjä kriteereitä?

Viime aikoina olemme kiinnittäneet erityistä huomiota juuri arviointikriteereihin. Pääperiaatteenamme on, että annamme arviointitehtävän valtuuttamillemme arvioijille ja seuraamme heidän toimintaansa. Jos huomaamme, että arviointiperusteissa / kriteereissä on kysyttävää, otamme heihin yhteyttä. Tarpeen vaatiessa olemme järjestäneet arviointikäyntejä arviointikäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Eräällä arviointikäynnillä havahduimme ongelmaan, joka johtui tutkintojen perusteiden väärin tulkinnasta. Ammatti- ja erikoisammattitukinnoissa arviointi suoritetaan asteikolla hyväksytty hylätty. Av-alan ammattitutkinnon perusteet poikkeavat kuitenkin muista aloista arvottamalla osaamisen tasoja tavalla, joka voi johtaa väärin tulkintaan.

Miten yhteistyö toimii tutkintotilaisuuksia järjestävien tahojen kanssa?

Erittäin hyvin. Yhteydenpito on ollut aktiivista. Joitakin tutkintotoimikunnan linjauksia on kyseenalaistettu, mutta myöhemmin huomattu niiden parantavan ja helpottavan arviointiprosessia. Tällainen on esimerkiksi tutkintotoimikunnan vaatima digitaalinen portfolio. Olemme järjestäneet koulutustilaisuuksia mm. toimikunnan toimikauden alkaessa ja tutkinnon muutosten johdosta sekä mm. arvioinnista.

Arvioidaanko tutkintotilaisuudet mielestänne tasa-arvoisesti, riippumatta siitä missä tutkintotilaisuus suoritetaan?

Olemme kiinnittäneet huomiota arvioinnin perusteisiin ja pyrkineet löytämään arviointiin yhteiset periaatteet. Näistä tärkein on se, että myös av-alalla hyväksytyn tuotteen arviointikriteerit pitää tulla työelämästä ja myös tutkintotilaisuudet pitää olla työelämälähtöisiä. Jos tilattu tuote ei kelpaa asiakkaalle työelämässä, se ei täytä myöskään hyväksyttävän tuotteen kriteerejä. 

Tutkintotilaisuuksia voidaan kehittää tasa-arvoisimmiksi mm. lisäämällä tarpeen mukaan tutkintojen alueellista tarjontaa. Kehittämällä hakeutumisvaiheen henkilökohtaistamista, ja tarjoamalla koulutukseen hakeutujalle tutkintoja hänen lähtötasoaan vastaavasti, toteutetaan koulutuksellista tasa-arvoa riippumatta siitä, missä tutkintotilaisuus suoritetaan. 

Tutkintojen järjestäjän pitää ohjata tutkintoon hakeutuja suorittamaan tutkintoa sopivalta tasolta. Perustutkintotasolla pitää olla mahdollista saada myös erityistä tukea esim lukihäiriöissä tai muissa ongelmissa. Tilanteen mukaan pitää tutkinnon suorittaja voida ohjata suorittamaan myös ammattitutkintoa tai erityisammattitutkintoa jopa ilman valmistavaa koulutusta.

Kuinka usein joudutte käsittelemään kirjallisia oikaisupyyntöjä tms.?

Näyttää siltä, että hyväksyvämme arvioijat ovat tehneet työnsä hyvin, sillä menneellä kahdella kaudella ei ole tullut oikaisupyyntöjä.

Kuinka usein käytte seuraamassa alanne tutkintotilaisuuksia?

Arviointikäyntien ja oppilaitosvierailujen yhteydessä tutkintotoimikunnalla on ollut tilaisuus seurata myös tutkintotilaisuuksia paikanpäällä. Digitaalinen portfolio antaa tutkintotoimikunnalle mahdollisuuden tutustua yksityiskohtaisesti lopputuotteisiin ja arviointiperusteisiin käytännön tuotteiden valossa.

Kysymys

Miten hyväksilukea suoritettuja vanhoja tutkinnon osia uusimuotoiseen tutkintoon?

Vastaus

Opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto vanhojen tutkinnon perusteiden mukaan. Opetushallitus suosittelee kuitenkin, tutkinto suoritettaisiin uusien tutkinnon perusteiden mukaisesti ja vanhat tutkinnon osat hyväksi luettaisin soveltuvin osin. Tämä on useimmin myös tutkinnon suorittajan etu. Keskeneräisiä tutkinnon osia ei kuitenkaan voi hyväksi lukea, vaan ne täytyy suorittaa kokonaan uusien tai vanhojen tutkinnon perusteiden mukaisesti riippuen siitä miten on sovittu tutkinnon suorittajan kanssa. Vanhojakin tutkinnon osia voidaan suorittaa vanhojen tutkinnon perusteiden mukaan, mikäli tutkinnon järjestäjällä on vaha voimassa oleva lupa. 

Näyttötutkinto-oppaassa todetaan:

"Mikäli tutkinnon suorittajalla on luotettavia selvityksiä aikaisemmin osoitetusta osaamisesta, arvioijat arvioivat niiden vastaavuuden suhteessa näyttötutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksiin. Arvioijat esittävät dokumentin tutkintotoimikunnalle tunnustettavaksi osaksi näyttötutkinnon suoritusta. 

Mikäli tutkinnon suorittaja on jo aikaisemmin osoittanut ammattitaitonsa jossakin tutkinnon osassa, aiemmin suoritettu tutkinto tai tutkinnon osa on esitettävä tunnustettavaksi osaksi näyttötutkintona suoritettavaa tutkintoa. Aikaisemmin hankitulle ja osoitetulle osaamiselle ei voida asettaa mitään yleistä takarajaa, mutta osaamisen ajantasaisuus voidaan varmistaa. 

Osaamisen tunnustamisesta päättää tutkintotoimikunta. Tunnustettavaksi voidaan esittää myös tutkinnon perusteisiin sisältyvät todistukset erillispätevyyksien suorittamisesta, jos ko. erillispätevyyttä osoittava todistus on voimassa. Yksittäisiä ammattitaitovaatimuksia tai pelkästään työn lopputulosta ei voida esittää tunnustettavaksi ellei tutkinnon osaan sisälly kuin yksi ammattitaitovaatimus. Näyttötutkinnon järjestäjän on tehtävä esitys tutkintotoimikunnalle aiemmin osoitetun osaamisen tunnustamisesta heti hakeutumisvaiheen jälkeen ennen tutkintotilaisuuksien aloittamista."(Näyttötutkintoopas 2012:11)

Edellä mainittu tarkoittaa, että arvioijat (kolmikanta) arvioivat kirjallisesti jo suoritettujen vanhojen tutkinnon osien soveltuvuutta uuteen tutkintoon ja tekee tutkintotoimikunnalle esityksen aiemmin osoitetun osaamisen tunnustamisesta soveltuvin osin. Suunnitelmassa tulee näkyä miltä osin tutkinnon osat tunnustetaan ja miltä osin tukinnon osia pitää täydentää ja kuinka tutkinnonosien täydentäminen toteutetaan. Tutkintotoimikunnan päätös aiemmin osoitetun osaamisen tunnustamisesta pitää saada ennen tukintotilaisuuksien aloittamista.