Av-alan kehittymistä 60 vuotta seuranneena, josta ajasta 40 vuotta alan opettajana, kuuntelin todella kiinnostuneena, mihin ala on menossa eli kehittymässä. Tosiasiahan on tietenkin se, että ammatiti ja työtehtävät muuttuvat.
Itse aloitin opettajan urani valokuvauslaboranttien opettajana. Koulutimme työntekijöitä ns. suurlaboratorioihin. Kehittämään filmejä ja kopioimaan niitä kuviksi aina vaan kehittyneemmillä automaatioilla. Hiljalleen tuli mukaan päämäärä toimia fotoliikkeessä apulaisena, valokuvaajalle assistenttina, osata tehdä kevyttä videota työpaikan toiveiden mukaan ja koko ajan rinnakkain joistakin opiskelijoista tuli jopa oikeita valokuvaajia toimien esim. free lancereina ja perustaen omia yrityksiä.
Digitaalinen aika koitti ja linjan nimeksi tuli kuvankäsittely. Keskityttiin edelleen kuvan valmistamiseen ja sen saamiseen asiakkaalle sopivaan muotoon enemmän ja enemmän digitaalisin keinoin ja välinein. Kemiallinen käsittely väheni ja lopulta lakkasi tyystin ammatillisessa mielessä. Tässä vaiheessa oli liitytty syntyneen av-viestinnän nimikkeen alle ja opiskelualue laajeni yhtäkkiä myös äänen ja multimedian suuntaan.
Syvällisempi tietous erilaisten valokuvausalaan sisältyvistä prosesseista (en tarkoita pelkästään kemiallisia prosesseja) ja perusteista oli pakko jättää pois, koska aika ei enää siihen riittänyt. Ehdittiin opettaa vain miten tehdään, mutta ei enää miksi niin tehdään. Enää ei syntynytkään valokuvausalaa ammatillisesti syventävästi osaavia ammattilaisia, vaan varsin suuren kirjon av-alasta jotenkin ymmärtäviä "alkioita", jotka sitten työelämään mahdollisesti päästyään hioivat itsestään tietyn suuntauksen ammattilaisia. Hyvä tietysti näinkin.
Miten sitten tällä hetkellä tätä alaa ollaan viemässä eteen päin?! Ensimmäinen ihmetyksen aihe on se, että media-alaan (siis siten myös av-alaan) kuuluu valokuva aika oleellisesti. Miksi varsinaisten valokuvaajien koulutus on kuitenkin kuvallisen ilmaisun puolella? Sitä ei av-päivän esityksissä referoitu lainkaan.
Kuvallisella ilmaisulla on oma tutkintotoimikuntansa, mutta siihenkään ei missään kohdassa tullut puututtua. Kuitenkin olen kuullut, että kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunta oltaisiin liittämässä takaisin av-toimikuntaan, josta se kymmenisen vuotta sitten erotettiin. Jos näin olisi, niin näkisin tällöin toimikunnan tehtäväkentän laajenemisen liian suureksi. Toimikunnasta tulisi pelkkä kumileimasin, joka vain toteaa suoritetut tutkinnot ja vahvistaa ne.
Miten voidaan olettaa, että toimikunnan jäsenet jaksavat ja viitsivät olla mukana palavereissa, joissa vain todetaan kasa suorituksia ja puheenjohtaja allekirjoittaa todistukset. Mikä tehtävä on ihan oikeasti toimikunnan jäsenellä tällöin? Heillä ei kokemuksen mukaan ole mieltä tulla kokouksiin istumaan "jouten" ja jäämään omasta toimestaan ilman palkkiota, sillä aika monet ovat itsellisiä yrittäjiä. Kokouspalkkio ei korvaa menettettyä työaikaa missään suhteessa. Tämä asia on jo todentunut yrittäjäkeskeisissä tutkinnoissa.
Eikö tutkintotoimikunnan erittäin tärkeä tehtävä ole yleisen, hyväksyttävän tason ylläpitäminen? Tästä keskusteltiin, mutta päädyttiin tilanteeseen, jossa ei tullut selväksi menetelmiä tämän toteuttamiseksi.
Ammattialat eroavat toisistaan varsin paljon ja siksi jokaisen toimikunnan olisi laadittava itselleen oma tason ylläpitämiskriteerinsä, jolla valtakunnallisesti valvoo, että suoritukset eri paikoissa vastaavat toisiaan ja ovat riittävällä laadullisella tasolla. Miten tähän päästään - siinä onkin miettimistä. Tällöin myöskin toimikunnan jäsenten toimiminen tulisi motivoidummaksi. Portfoliosta keskusteltiin, mutta sen käyttö tuntui läsnä olevien mukaan varsin heikolta ajatukselta. Itselläni on erittäin hyvä kokemus sellaisesta. On toiminut hyvin toimikuntatyöskentelyssä. (Kuvallisen ilmaisun tutkintotoimikunta).
Esitetyissä dioissa pisti tietyssä kohdin silmään sanojen merkitykset, jotka mielestäni olivat nyt menneet sekaisin. Aiemmin erotettiin tiukasti arvioinnin kohteet, joita sitten arvioitiin tietyin kriteerein. Kriteerithän tarkoittavat sitä, miten tutkittava kohde on suoriutunut, onko tarvittavat asiat tulleet esille. Nyt esillä olevassa esityksessä kriteereinä esitettiin arviointikohteita. Sanojen merkitykset ovat tärkeitä ja niissä pitäisi olla tarkkana!
Vielä seikka, minkä havaitsin oli se, että esitetyssä mallissa ei ollut erotettu elävää kuvaa ja ns. still-kuvaa (aiemmin: vakakuva!). Onko tarkoitus nivoa ne jotenkin yhteen saman nimikkeen alle, jolloin niiden saamat resurssit erikseen pienentyvät siten, että alan ammatillinen osaaminen jäisi tällöin todella vajaaksi? Still-kuvan puolella erittäin tärkeäksi ja kysytyksi alueeksi on noussut arkistojen digitalisointi. Miten se puoli on ajateltu toteutettavan? Sillä alueella töitä riittää todella pitkäksi ajaksi.
Näitä ajatuksia nousi esille ja kiitän mahdollisuudesta olla mukana asioita miettimässä...
Erkki Soininen
Valokuvaaja
Opettaja
Insinööri (kemian teknologia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti